-
Kaksi viivaa ja sekasorto
Kun odotus alkoikin eri tavalla kuin ennen Se ei ollut rauhallinen, onnellinen hetki. Ei sellainen, johon liittyy vauvahaaveita, hymyilyä ja hiljaisia suunnitelmia tulevasta. Oli sunnuntai. Sanoin miehelle vähän vitsillä: “On niin outo olo, pitäiskö ihan testikin tehdä?” Haettiin testi. Ja kun tein sen, pelkäsin. Pelkäsin, että se on positiivinen. Ja samalla en oikeastaan uskonut, että se olisi. Edellisenä päivänä olin ollut töissä, ja yllättäen huomasin paidan olevan aivan märkänä hiestä. Minä en hikoile. Aineenvaihduntani ei toimi samalla tavalla kuin muilla, ja hikoilu on minulle todella harvinaista. Mutta lähes heti testiin ilmestyi sana raskaana. Hetkeä myöhemmin siihen ilmestyi vielä 3+. Se ei jättänyt epäilylle sijaa. Esikoinen oli alkanut herättää huolta. Jotain…
-
Päivä, jolloin toivoin kaiken olevan toisin
Tänään oli sellainen päivä, kun toivoi kaiken olevan toisin. Olin koko päivän odottanut sitä hetkeä, kun haemme lapsen päiväkodista ja mennään yhdessä jäätelölle. Oli kaunis ilma ja mieli oli täynnä pieniä odotuksia. Ajattelin, että tämä olisi meidän yhteinen hetkemme – kevyt, iloinen, täynnä naurua ja suklaapalloja. Poika oli tullut edellispäivänä kotiin parin päivän reissulta. Olin koko parin päivän ajan odottanut poikaa kotiin. Mutta mikään ei mennyt niin kuin olin toivonut. Heti päiväkodin pihassa hän karkasi juoksemaan parkkipaikalle. Kotiin päästyä alkoi kitinä, huuto, kiukku. En tiennyt mistä se tuli, eikä hänkään varmasti tiennyt, ehkä johtui siitä kun oli muutaman päivän pois kotoa, pois meidän luota. Silti päätimme lähteä. Ehkä jäätelö pelastaisi…
-
Tällainen on meidän erityinen poika
Herkkä, vahva ja aivan ihana Meidän poikamme on omanlaisensa – herkkä, viisas pieni sielu. Hän kokee maailman syvästi, usein vahvemmin ja kirkkaammin kuin moni muu. Uudet tilanteet voivat jännittää, ja joskus maailma tuntuu hänelle suurelta, mutta juuri se tekee hänestä niin ainutlaatuisen. Uudet tilanteet ja paikat voivat jännittää. Hän saattaa vetäytyä, olla arka, katsella kauempaa ennen kuin uskaltaa tulla mukaan. Mutta sitten taas – välillä hämmennyn itsekin siitä, kuinka rohkea hän osaa olla. Kuinka hän menee suoraan tilanteeseen, ikään kuin arkuus olisi ollut vain ohimenevä tuulahdus. Hänen maailmansa ei ole mustavalkoinen, vaan täynnä vivahteita. Tänään jokin voi tuntua liian suurelta, huomenna sama asia sujuu leikiten. Hänen puheensa kehittyy omaa tahtiaan.…
-
Elämää neuroepätyypillisenä
Minun tarinani Minulle neuroepätyypillisyys ei ole pelkkä termi – se on kokemus, joka on kulkenut mukana lapsuudesta asti. Olen aina ollut erityisherkkä: aistit ovat ottaneet maailmaa vastaan tavallista voimakkaammin. Äänet, ihmiset, ilmapiirit – kaikki meni läpi ilman suodatinta. Vasta myöhemmällä iällä olen alkanut ymmärtää, että tämä herkkyys ei ollut heikkous, vaan osa neuroepätyypillisyyttäni, joka on vaikuttanut suuresti elämääni. Läpi nuoruuden ja varhaisaikuisuuden sain diagnooseja, jotka vaihtuivat vuosien aikana: masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö. Ne olivat totta – mutta ne olivat myös oireita jostain syvemmästä. Oikea oivallus tuli vasta lähes kolmekymppisenä, kun minulta tunnistettiin OCD:n ja ahdistuneisuuden taustalla vaikuttava ääniyliherkkyys. Tämä muutti paljon. Se antoi nimen kokemuksille, jotka ennen olivat vain hämmennystä, uupumusta…