-
Hiljaisempia huutoja arjen keskellä
Nyt on ollut vaikeeta. Voi jessus. Aloitin viime syksynä lääkityksen, mikä on helpottanut ääniyliherkkyydestä johtuvia ”oireita”. Ne ei vie ääniherkkyytä pois, mutta auttaa niistä syntyvää oireilua mm. ahdistusta, ocd:ta ja pahimmassa tapauksessa kontrollin menettämistä. Ne on myös yleisesti helpottanut ja parantanut oloa. Mutta tää viikko. Tää viikko on ollut pitkästä aikaa ihan super raskas henkisesti. Toki tässä oli pyhät alla, joilloin lapset oli pitkän viikonlopun kotona. Kuopus oli tällä viikolla vaan yhden päivän päiväkodissa, koska maha on ollut ihan kuralla. Heti töistä kotiin tullessa on ollut meteliä ja meininkiä, mikä on ollut todella rankkaa. Ei ole ollut hetkeäkään rauhallista. Joko on huutoa tai musiikkia. Muutama viikko sitten myös lähipiirissä oli…
-
Seitsemän viikon loma Thaimaassa
Täällä blogissa on ollut pitkään hiljaista. Elämä on vienyt mennessään, ja vaikka ajatuksia olisi ollut paljon, kirjoittaminen on jäänyt. Monta kertaa olen ajatellut, että pitäisi palata tänne kertomaan kuulumisia, mutta päivät ovat vain kuluneet ja luonnokset jääneet kesken. Huomaan myös itsessäni sen, että silloin kun elämä menee “tasaisemmin” tai jopa vähän helpommin, ei tekstiä synny samalla tavalla. Ehkä kirjoittaminen on minulle enemmän tapa käsitellä niitä hetkiä, kun kaikki tuntuu raskaalta tai kuormittavalta. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä pysähtyä hetkeksi kirjoittamaan. Meillä on nimittäin takana jotain aika isoa. Olemme juuri palanneet kotiin seitsemän viikon reissulta Thaimaasta. Tämä oli meidän toinen pidempi oleskelumme siellä. Viimeksi olimme viisi viikkoa, ja jo silloin jäi tunne,…
-
Näin meidän elämä kulkee eri polkua
Sanon heti alkuun, että nää on vaan mun omia näkemyksiä siitä, miten meidän arki eroaa ns. normaalista lapsiperheen arjesta. Mulla ei oo siitä kokemusta, mutta mä peilaan meidän arkea niihin juttuihin, mistä yleensä puhutaan kun puhutaan perhearjesta. Jos mietin ihan tavallista arkipäivää, niin aamut meillä menee kyllä aika samalla tavalla kuin monilla muillakin. Mä lähden yleensä tosi aikaisin töihin, mies herättää lapset ja vie ne päiväkotiin. Se toimii hyvin, siinä ei oikeestaan oo mitään ongelmaa, eikä se eroa muiden arjesta. Mut sit päiväkodin jälkeen alkaa näkyä ne erot. Lapset on usein niin väsyneitä, ettei riitä energiaa mihinkään ylimääräiseen. Me ei juurikaan poiketa rutiineista päikyn jälkeen. Lähes joka päivä käydään kaupassa…