Tällainen on meidän erityinen poika

Herkkä, vahva ja aivan ihana

Meidän poikamme on omanlaisensa – herkkä, viisas pieni sielu. Hän kokee maailman syvästi, usein vahvemmin ja kirkkaammin kuin moni muu. Uudet tilanteet voivat jännittää, ja joskus maailma tuntuu hänelle suurelta, mutta juuri se tekee hänestä niin ainutlaatuisen.

Uudet tilanteet ja paikat voivat jännittää. Hän saattaa vetäytyä, olla arka, katsella kauempaa ennen kuin uskaltaa tulla mukaan. Mutta sitten taas – välillä hämmennyn itsekin siitä, kuinka rohkea hän osaa olla. Kuinka hän menee suoraan tilanteeseen, ikään kuin arkuus olisi ollut vain ohimenevä tuulahdus. Hänen maailmansa ei ole mustavalkoinen, vaan täynnä vivahteita. Tänään jokin voi tuntua liian suurelta, huomenna sama asia sujuu leikiten.

Hänen puheensa kehittyy omaa tahtiaan. Tällä hetkellä lauseet koostuvat muutamasta sanasta – yleensä 3–5 – eivätkä ne aina tule oikeassa järjestyksessä tai taivu kielellisesti oikein. Hänellä on selvästi sanottavaa – paljon enemmän kuin sanat vielä antavat myöten. Ja vaikka puhe ei ole vielä laajaa, höpötystä kyllä riittää! Hän juttelee taukoamatta omalla tavallaan, höpöttää, pohtii ääneen ja eläytyy – ja se kaikki täyttää kodin elämällä. Ne hetket ovat kultaakin arvokkaampia.

Vaikka hän osaa toimia monissa asioissa itsenäisesti, hän tarvitsee ja kaipaa aikuisen tukea ja läsnäoloa paljon – varsinkin päiväkodissa. Hän hakee turvaa aikuisen lähellä olemisesta, katseesta, sanoista ja rauhoittavasta ohjauksesta, kun ympäristö käy raskaaksi tai monimutkaiseksi.

Kaverit kiinnostavat yhä enemmän, mutta lähestyminen jännittää. Turvalliset, tutut lapset päiväkodissa ovat hänelle tärkeitä. Leikki on usein vielä rinnakkaista tai lyhyttä yhdessä tekemistä, ja leikkitaidot rakentuvat omaan tahtiinsa. Hän haluaa kuulua joukkoon, vaikkei ihan vielä tiedä miten – ja siinä me aikuiset voimme olla hänen tukenaan.

Hienomotoriset taidot tuottavat vielä haasteita. Piirtäminen on suttua, palapelit vaikeita ja värittäminen nopeasti ohi, kun keskittyminen harhailee. Hahmottaminen ei ole helppoa, ja se turhauttaa. Usein huomio siirtyy nopeasti asiasta toiseen – ja on viitteitä siitä, että taustalla saattaa olla jotain ADHD:n suuntaista. Mutta ennen kaikkea: hän on oma ihana, energinen, herkkä ja eläväinen itsensä.

Kotona hän näyttää meille kaiken sen, mitä sisällä liikkuu. Temperamenttia ei puutu – hän tietää, mitä tahtoo, ja näyttää sen vahvasti. Kiukku ei jää piiloon, kun jokin harmittaa. Mutta eikö se ole juuri sitä, mitä kodin kuuluukin olla? Paikka, jossa saa näyttää kaiken – myös ne tunteet, jotka muualla pysyvät piilossa.

Päiväkodissa hän on kuin eri lapsi. Siellä hän on rauhallinen, kiltti, lempeä. Kuulen usein, kuinka hyvin hän käyttäytyy, kuinka kohtelias ja ihana hän on. Hän ei koskaan kapinoi tai aiheuta hämminkiä. Se on hänelle ominaista – hän tarkkailee, sopeutuu ja toimii sääntöjen mukaan. Ja kyllä, se hurmaa monet.

Hänellä on aivan ihana huumorintaju. Sellainen lämmin, nokkela ja välillä täysin yllättävä. Hän saa meidät nauramaan ääneen – ilmeillään, äänensävyillään, tavallaan kertoa asioita. Ilo on hänessä vahvana, vaikka maailma välillä onkin raskas.

Entä mistä hän innostuu?

Hän rakastaa musiikkia – rytmiä, ääniä, liikettä. Kun soi jokin tuttu kappale, koko keho alkaa elää mukana. Hän tanssii, hyppii, pyörii – kuin musiikki virtaisi suoraan jalkoihin.
Liikunta on hänen juttunsa. Hän ei pysy paikoillaan, eikä tarvitsekaan – pomppii, loikkii, kiipeää ja kiitää eteenpäin kuin pieni tuulenpuuska.
Oman pihan hiekkalaatikko on myös ihan lemppari. Pallon kanssa leikkiminen tuo iloa, naurua ja joskus täysin omia leikkejä, joita ei kukaan muu ymmärrä – mutta jotka ovat hänelle täydellisiä.
Ja juuri nyt on heliumpallot se juttu. Ne, jotka leijuvat ilmassa ja tanssivat narun päässä. Niissä on jotain taianomaista, kevyttä, vapaata. Ehkä siksi hän rakastaa niitä niin.

Vaikka elämä erityispiirteisen lapsen kanssa ei ole aina helppoa, se on täynnä merkityksellisiä, koskettavia ja kauniita hetkiä. Hän opettaa minulle herkkyydestä, sinnikkyydestä, omannäköisestä kasvusta – ja ennen kaikkea rajattomasta, syvästä rakkaudesta.

Minun poikani on herkkä, vahvatahtoinen, temperamenttinen, hauska, iloinen – ja ennen kaikkea ainutlaatuinen. Hän on herttainen ja hurmaava, niin kuin moni sanoo. Ja minä saan olla hänen rinnallaan. Se on elämäni tärkein tehtävä.

Kiitos kun pysähdyit taas hetkeksi meidän maailmaan. 🩶