Neuroepätyypillinen

  • Seitsemän viikon loma Thaimaassa

    Täällä blogissa on ollut pitkään hiljaista. Elämä on vienyt mennessään, ja vaikka ajatuksia olisi ollut paljon, kirjoittaminen on jäänyt. Monta kertaa olen ajatellut, että pitäisi palata tänne kertomaan kuulumisia, mutta päivät ovat vain kuluneet ja luonnokset jääneet kesken. Huomaan myös itsessäni sen, että silloin kun elämä menee “tasaisemmin” tai jopa vähän helpommin, ei tekstiä synny samalla tavalla. Ehkä kirjoittaminen on minulle enemmän tapa käsitellä niitä hetkiä, kun kaikki tuntuu raskaalta tai kuormittavalta. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä pysähtyä hetkeksi kirjoittamaan. Meillä on nimittäin takana jotain aika isoa. Olemme juuri palanneet kotiin seitsemän viikon reissulta Thaimaasta. Tämä oli meidän toinen pidempi oleskelumme siellä. Viimeksi olimme viisi viikkoa, ja jo silloin jäi tunne,…

  • Kun kaikki on liikaa

    Kun arki hengittää niskaan – enkä enää jaksa teeskennellä jaksavani Tässä tuli kirjoitustaukoa, kun meidän pad hajosi. Vasta nyt saatiin uusi tilalle. Mutta ehkä se tauko tuli tarpeeseenkin. On ollut yllättävän raskasta palata mielessä niihin hetkiin, missä meidän matka lähti liikkeelle. Ja toisaalta – eivät nämä viimeisetkään pari kuukautta ole olleet helppoja. Oikeastaan tämä on ollut yksi vaikeimmista jaksoista tähän mennessä. Ollaan miehen kanssa puhuttu, pitäisikö ottaa yhteyttä neuvolaan ja hakea apua. Sen tietää, että on vaikeaa, kun huomaa itse hiljenevänsä. Tai puhuu kyllä, mutta ei kerro koko totuutta. Sitä alkaa vain sulkea asioita sisäänsä, koska tuntuu ettei kukaan kuitenkaan voi oikeasti auttaa. Pitkään oli myös se tilanne, ettei saatu…