-
Sairastelua ja vuohiterapiaa
Tulihan se kuopus sitten kunnolla kipeäksi. Hengitystiet menivät niin pahasti tukkoon, että jouduimme lähtemään lääkäriin jo kolmannen kerran tänä kesänä. Kotona emme saaneet oloa helpottumaan edes avaavalla lääkkeellä. Tällä kertaa saimme kuopukselle estolääkkeen, jonka avulla oireet toivottavasti pysyvät paremmin hallinnassa. Lääkärikin totesi, että ilman lääkitystä olisimme päivystyksessä harva se viikko, sillä päiväkodin mukana tulee jatkuva virusruletti. Diagnoosiksi vahvistui infektioastma, joka monella pienellä lapsella onneksi voi ajan kanssa helpottaa. Tilanne on vaikuttanut myös esikoiseen. Alkuun hän pelkäsi kovasti kun annettiin lääkkettä, sillä maski ja pikkuveljen itku tuntuivat hurjilta. Nyt, kun lääkkeen anto on tullut osaksi arkea, menee se jo paljon paremmin vaikka ei toki aina täysin ilman vastustelua. On ollut pysäyttävää…
-
Piirteet jotka näkyvät
Pojastamme ei oikeastaan ulospäin näy erityisyys juuri mitenkään verrattuna muihin lapsiin. Yksi lääkäri huomasi pientä epäsymmetriaa kasvoissa, minkä vuoksi tehtiin perinnöllisyystestejä. Niistä ei kuitenkaan löytynyt mitään sairauteen viittaavaa tai syytä kehityshaasteille. Joillakin kehityshaasteisilla ihmisillä voi esiintyä tunnistettavia kasvonpiirteitä, jotka liittyvät tiettyihin geneettisiin tai lääketieteellisiin oireyhtymiin. Miten erityisyys sitten näkyy? Meillä näkyvimmät piirteet ovat olleet stimmejä. Pitkään epäilin pojallamme olevan jotain autismiin viittaavaa, suurilta osin juuri stimmejen vuoksi mutta sekin on suljettu pois. Ensimmäiset selkeät stimmaamiset alkoivat 1-vuotiaana. Ensimmäinen oli heijaaminen sohvalla. Emme silloin edes ymmärtäneet sen olevan poikkeavaa. Pian heijaamista alkoi esiintyä kaikkialla, missä poika istui: syöttötuolissa, rattaissa jne. Se ei ollut pientä heilumista, vaan jatkuvaa liikettä, joka jatkui heti…
-
Huoli joka ei hellitä
Nyt kirjoituksia on tullutkin tiheämpään. Kirjoitan hyvin tunne- ja fiilispohjalta, ja se on täysin päivästä kiinni syntyykö mitään. Tämä blogi on minulle osittain myös oma päiväkirja – paikka, johon voin tallettaa ajatuksia ja tunteita juuri sellaisina kuin ne tulevat. Siksi joinakin päivinä tekstiä syntyy paljon, ja toisina taas on hiljaisempaa. Äitiys tuo mukanaan monenlaisia huolia – pieniä ja suuria, lyhytaikaisia ja elinikäisiä. Alkuun ne voivat liittyä uniin, syömisiin, kehityksen vaiheisiin tai siihen, pärjääkö lapsi muiden kanssa. Mutta ajan myötä huoli saa usein syvempiä sävyjä. Se voi olla huolta siitä, millainen maailma lasta odottaa. Huolta siitä, onko itse riittävä. Huolta siitä, osaako antaa lapselle juuri sen, mitä hän tarvitsee – ja…
-
Pari viikkoa päiväkotia takana
Pari viikkoa päiväkodin aloituksesta – kaksi erilaista matkaa Päiväkodin aloituksesta on nyt kulunut pari viikkoa, ja nämä päivät ovat olleet meille kaikille opettelua – lapsille uutta arkea ja minulle uudenlaista tasapainoilua tunteiden ja käytännön asioiden välillä. Meille vanhemmille päiväkodin aloitus on tuonut myös kaivattua hengähdystä kesäloman jälkeen – on ollut ihanaa, että töiden jälkeen jää pieni hetki tehdä omia juttuja ennen kuin haemme lapset kotiin. Esikoisen paluu arkeen Loman jälkeen esikoisella päiväkoti on lähtenyt käyntiin yllättävänkin mutkattomasti, melkein kuin taukoa ei olisi ollutkaan. On ollut ihanaa huomata, kuinka hän heti meidät nähdessään päivän jälkeen huutaa “Moi äiti! Moi äiti!” niin kovaa, että varmasti kaikki kuulevat. Tuo hetki saa väkisinkin hymyn…
-
Ihmettelyn varjossa
Ymmärrystä ja myötätuntoa – kun lapsi herättää katseita ja kysymyksiä Lapsen kehityksessä voi joskus ilmetä viiveitä tai haasteita, jotka herättävät ympäristössä kysymyksiä ja katseita. Vaikka moni lähestyy aihetta hyväntahtoisesti, ihmettely voi silti tuntua kuormittavalta ja haastavalta vanhemmalle ja lapselle. Törmäsin hiljattain Facebookin esikoisen syntymäkuukauden ryhmässä kirjoitukseen, jossa äiti kertoi lapsensa puheen viivästymisestä. Hän oli erittäin kuormittunut ja henkisesti hukassa asioiden kanssa. Hän avasi asiaa kuinka tutut ja tuntemattomat kommentoivat ja ihmettelivät miksi lapsi ei puhu kunnolla tai ei saa selvää hänen puheestaan. Kommenteissa ei ollut ihmettelyä tai ikäviä toteamuksia – päinvastoin. Vastauksia tuli monilta vanhemmilta, joiden lapsilla on samankaltaista, ja joilla on sama huoli. Oli ymmärrystä, vertaistukea ja myötätuntoa. Näitä…
-
Uusi arki
Tänään alkoi uusi arki Tähän asti olen kirjoittanut enemmän siitä, miltä tuntuu. Olen purkanut ajatuksia, joita en ole ehkä ääneen sanonut. Sanoittanut suruja, kysymyksiä ja hetkiä, jolloin kaikki on ollut vähän liikaa. Se on ollut tarpeellista – kirjoittaminen on ollut hengitystä silloin, kun on ollut vaikea hengittää. Mutta nyt tuntuu, että on aika raottaa verhoa myös toiseen suuntaan. Siihen arkeen, jota elämme päivästä toiseen: ruuhkavuosien rytmiin, jossa mikään ei mene suunnitelmien mukaan, mutta silti kaikki järjestyy. Siihen, kun aamukahvi jää jäähtymään pöydälle ja puuron seassa on hiekkalaatikon muistoja, mutta lasten nauru kaikuu kodissa ja elämä on tässä. Haluan kirjoittaa siitäkin – niistä pienistä hetkistä, jotka ovat täynnä elämää. Ja joskus…