-
En tiennyt, miten rakastaa
Jotenkin se tuli yhtäkkiä, ajatus siitä kaikesta. Siitä, että vaikka meni melkein kaksi vuotta ennen kuin esikoisen erityisyyttä alettiin kunnolla pohtimaan ja huolia nousi esiin, niin jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä minulla kuitenkin oli jo silloin pieni aavistus jostain. Sellainen tunne, jota ei osannut pukea sanoiksi, eikä ehkä edes halunnut ajatella loppuun asti. Se ei ollut selkeä ajatus, enemmänkin epämääräinen tunne, joka jäi jonnekin taustalle. Ehkä juuri siksi kiintymyssuhteen luominen ei tullut minulle heti luonnostaan. Kaikki aina puhuvat siitä rakkaudesta, joka pitäisi tuntea heti lapsen syntymän hetkellä, siitä hetkestä, kun näet sen pienen ihmisen ensimmäistä kertaa. Tietenkin minäkin tunsin rakkautta lastani kohtaan, mutta ei sellaista, mitä olin aina kuvitellut. Se…
-
Näin meidän elämä kulkee eri polkua
Sanon heti alkuun, että nää on vaan mun omia näkemyksiä siitä, miten meidän arki eroaa ns. normaalista lapsiperheen arjesta. Mulla ei oo siitä kokemusta, mutta mä peilaan meidän arkea niihin juttuihin, mistä yleensä puhutaan kun puhutaan perhearjesta. Jos mietin ihan tavallista arkipäivää, niin aamut meillä menee kyllä aika samalla tavalla kuin monilla muillakin. Mä lähden yleensä tosi aikaisin töihin, mies herättää lapset ja vie ne päiväkotiin. Se toimii hyvin, siinä ei oikeestaan oo mitään ongelmaa, eikä se eroa muiden arjesta. Mut sit päiväkodin jälkeen alkaa näkyä ne erot. Lapset on usein niin väsyneitä, ettei riitä energiaa mihinkään ylimääräiseen. Me ei juurikaan poiketa rutiineista päikyn jälkeen. Lähes joka päivä käydään kaupassa…
-
Huoli joka ei hellitä
Nyt kirjoituksia on tullutkin tiheämpään. Kirjoitan hyvin tunne- ja fiilispohjalta, ja se on täysin päivästä kiinni syntyykö mitään. Tämä blogi on minulle osittain myös oma päiväkirja – paikka, johon voin tallettaa ajatuksia ja tunteita juuri sellaisina kuin ne tulevat. Siksi joinakin päivinä tekstiä syntyy paljon, ja toisina taas on hiljaisempaa. Äitiys tuo mukanaan monenlaisia huolia – pieniä ja suuria, lyhytaikaisia ja elinikäisiä. Alkuun ne voivat liittyä uniin, syömisiin, kehityksen vaiheisiin tai siihen, pärjääkö lapsi muiden kanssa. Mutta ajan myötä huoli saa usein syvempiä sävyjä. Se voi olla huolta siitä, millainen maailma lasta odottaa. Huolta siitä, onko itse riittävä. Huolta siitä, osaako antaa lapselle juuri sen, mitä hän tarvitsee – ja…