-
Pieniä ja suuria käänteitä
Edellisen postauksen jälkeen on taas ehtinyt tapahtua monenlaista, ja arki on ollut tuttua vuoristorataa – välillä helpompaa ja välillä haastavampaa. Onneksi nyt saatiin myös hyviä uutisia Kelalta. Esikoisen puheterapia alkaa taas rullaamaan ensi viikosta, ja lisäksi saatiin päätös, että toimintaterapia toteutuu Kelan tukemana. Ensi viikolle on jo sovittuna tapaaminen toimintaterapeutin kanssa. Kuopuksen kanssa oli puolestaan nyt VASU. Siellä käytiin läpi samoja asioita, joista olen aiemminkin kirjoittanut. Päiväkodissa on huomattu, että hän ei vielä reagoi kunnolla omaan nimeensä. Katsekontaktia he ovat alkaneet saada, mutta se on edelleen aika haastavaa. Kotona sairastelujen jälkeen tilanne on vähän palautunut ja saadaan jo paremmin kontaktia, mutta haasteita riittää – varsinkin jos kuopus turhautuu. Silloin on…
-
Näin meidän elämä kulkee eri polkua
Sanon heti alkuun, että nää on vaan mun omia näkemyksiä siitä, miten meidän arki eroaa ns. normaalista lapsiperheen arjesta. Mulla ei oo siitä kokemusta, mutta mä peilaan meidän arkea niihin juttuihin, mistä yleensä puhutaan kun puhutaan perhearjesta. Jos mietin ihan tavallista arkipäivää, niin aamut meillä menee kyllä aika samalla tavalla kuin monilla muillakin. Mä lähden yleensä tosi aikaisin töihin, mies herättää lapset ja vie ne päiväkotiin. Se toimii hyvin, siinä ei oikeestaan oo mitään ongelmaa, eikä se eroa muiden arjesta. Mut sit päiväkodin jälkeen alkaa näkyä ne erot. Lapset on usein niin väsyneitä, ettei riitä energiaa mihinkään ylimääräiseen. Me ei juurikaan poiketa rutiineista päikyn jälkeen. Lähes joka päivä käydään kaupassa…
-
Viime viikon vuoristorata
Huoli ja kuormitus arjessa Oon puhunut siitä, että kirjoitan teille avoimesti ja rehellisesti erityislapsiarjesta. Silti huomaan, että viime aikoina oon aika paljon kaunistellut asioita, enkä oo ihan niin suoraan kertonut, miten oikeasti on mennyt. Totuus on, että viime aikoina on ollut paljon vaikeampaa. Varsinkin oma jaksaminen ollut todella äärirajoilla. Kuopuksen kohdalla alkoi nousta epäilyjä erityispiirteistä, ja se toi uudenlaista huolta. Aloin vaan pyörittelemään kaikkia skenaarioita mitä tuleman pitää. Päiväkodin aloitus ei mennyt helpoimman kautta, siihen päälle sairastelua ja sen jälkeen todella vaikeat yöt. Tietenkin esikoinen reagoi kaikkeen tähän myös voimakkaasti. Viime viikko oli päiväkodissa vähän sellaista on-off -meininkiä. Välillä piti hakea kuopus kesken päivän, välillä hän oli kokonaan kotona. Yhtenä…