Tänään oli sellainen päivä, kun toivoi kaiken olevan toisin. Olin koko päivän odottanut sitä hetkeä, kun haemme lapsen päiväkodista ja mennään yhdessä jäätelölle. Oli kaunis ilma ja mieli oli täynnä pieniä odotuksia. Ajattelin, että tämä olisi meidän yhteinen hetkemme – kevyt, iloinen, täynnä naurua ja suklaapalloja. Poika oli tullut edellispäivänä kotiin parin päivän reissulta. Olin koko parin päivän ajan odottanut poikaa kotiin. Mutta mikään ei mennyt niin kuin olin toivonut. Heti päiväkodin pihassa hän karkasi juoksemaan parkkipaikalle. Kotiin päästyä alkoi kitinä, huuto, kiukku. En tiennyt mistä se tuli, eikä hänkään varmasti tiennyt, ehkä johtui siitä kun oli muutaman päivän pois kotoa, pois meidän luota. Silti päätimme lähteä. Ehkä jäätelö pelastaisi…